”Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen selkeän vastuun puuttumisesta ulkoisen velan hoitamisesta tuli este normaalien suhteiden luomiselle toisaalta Baltian maiden, Venäjän ja muiden entisen Neuvostoliiton maiden välillä, ja toisaalta heidän ulkoiset velkojansa.

Näiden huolenaiheiden ratkaisemiseksi Venäjä ja seitsemän muuta entisen Neuvostoliiton maata allekirjoittivat 28. lokakuuta 1991 yhteisymmärryspöytäkirjan (laatikko A7 ja taulukko A11), jossa ne ottivat yhteisvastuun Neuvostoliiton veloista.

120 eivät määränneet yksittäisen maan vastuuta velanhoidosta, ja myöhemmin 4. joulukuuta 1991 yhdeksän maata allekirjoitti Interstate-sopimuksen, jonka nojalla kullekin maalle annettiin osuus Neuvostoliiton velasta (laatikko A7 ja taulukko A11).

Koska yhteisymmärryspöytäkirjassa ja maiden välisessä sopimuksessa ei onnistuttu tarjoamaan tyydyttävää velanhoitoa, Venäjän hallitus ehdotti huhtikuussa 1993 nollavaihtoehtoa koskevaa sopimusta, jossa allekirjoittajamaat luopuivat vaatimuksistaan ​​entisen Neuvostoliiton ulkoisille varoille paluu siitä, että Venäjä ottaa vastuun näiden maiden osuudesta entisen Neuvostoliiton ulkoisesta velasta.

Tähän mennessä kaikki maat ovat allekirjoittaneet nollavaihtoehto-sopimuksen, lukuun ottamatta Baltian maita, jotka ovat väittäneet, että ne olivat miehitettyjä maita Neuvostoliiton aikana, jolloin ne olivat Neuvostoliittoa, ja että siksi kysymys omistusoikeuksista ja velvoitteista yli Niiden osuus Neuvostoliiton varoista ja veloista ei koske niitä (taulukko A 11).

Laatikko A7.Sopimusmääräys ja valtioiden välinen sopimus

Yhteisymmärryspöytäkirjan (taulukko A11) allekirjoittajat sopivat (i) olevan yhteisvastuullisesti vastuussa Neuvostoliiton olemassa olevasta ulkoisesta velasta; (ii) nimeämään Vneshekonombank (VEB – ulkomaan taloudellisten suhteiden keskuspankki) tai sen laillisen seuraajan velanhoitajaksi; ja (iii) tekevät sopimuksen velan hoitamisesta yhteisvastuullisesti. Muistion allekirjoittaminen merkitsi ulkoisille velkojille allekirjoittajien yhteisvastuuta ulkoisen velan hoitamisesta.

Kunkin maan vastuun jakamiseksi Neuvostoliiton velan hoitamisesta sovittiin Interstate-sopimuksesta, jossa määrättiin Neuvostoliiton velkojen ja varojen jakautuminen osakkeiden mukaan kaikille 15 valtiolle makrotaloudellisten indikaattorien perusteella.

1 Allekirjoittajavaltioiden oli vaadittava tallettamaan valuutanvaihto VEB: n kanssa palvella osuuttaan velasta, ja niiden piti olla yhteisvastuullisesti vastuussa velasta. Siinä tapauksessa osavaltioiden välinen sopimus ei toiminut suunnitellusti, ja vain Venäjän federaatio talletti valuutanvaihtoa VEB: lle.

Lähteet: Kansalliset viranomaiset.

• Ukraina allekirjoitti yhteisymmärryspöytäkirjan maaliskuussa 1992.

• Uzbekistan väitti, että aikaisemmasta puuvillan jälleenviennistä oli tullut entisen Neuvostoliiton velkoja eikä siksi allekirjoittanut yhteisymmärryspöytäkirjaa ja valtionvälistä sopimusta; myöhemmin se allekirjoitti kuitenkin nollavaihtoehto-sopimuksen.

• Georgia allekirjoitti pöytäkirjan toukokuussa 1992.

• Baltian maat katsoivat, että ne olivat miehitettyjä maita Neuvostoliiton aikana, ja siksi kysymystä omistusoikeuksista ja velvoitteista, jotka koskevat osaa entisen Neuvostoliiton varoista ja veloista, ei ollut sovellettavissa niitä. Siksi he eivät allekirjoittaneet mitään sopimuksia, ja Interstate-sopimuksen allekirjoittajat antoivat heille ilmoitetut entisen Neuvostoliiton velat.

Roistovaltio Venäjä Pesee Roistovaltio Neuvostoliiton Rikollisuudella Saavutetut Hyödyt

Mikä periaate on Neuvostoliiton Roistovaltiolla ja Venäjä totuuden kieltämisellä?

Rahanpesu laki on periaate millä voi verrata Venäjän roistovaltion toimintaan.

Rahanpesu on rikollisten toimintaa, entä sitten roistovaltion rikollisen toiminnan kautta itsensä hyödyntäminen: Em.

• Väkivaltainen hyökkäys sota Suomeen 1939?

• Moskovan kiristys Karjalan kannaksen luovuttaminen?

• Viipurin kiristys?

• Karjalan kannaksen tehtaat, rautatiet, asustus alueet ja luonnon varat?

• Laatokan puoli järven kiristys?

• Stalin ryösti Suomelta laajan alueen vuonna 1939-1945.   

Rahanpesu

”Rahanpesu määritellään Suomen rikoslain 32 luvun 6 §:ssä toiminnaksi, jossa joku ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää tai välittää rikoksella hankittua omaisuutta peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän. Euroopan yhteisön neuvoston rahanpesudirektiivi (91/308/ETY) sisältää vastaavan säännöksen. ”

Kuvaus

”Ongelmaksi merkittäviä rahamääriä rikollisin toimin hankkineille (esimerkiksi huumekauppiaat ja mafia) muodostuu rikoksella hankkimiensa varojen käyttäminen, kun he eivät kykene tekemään selkoa rahojensa alkuperästä. Sen vuoksi he pyrkivät ”pesemään” rahat, toisin sanottuna häivyttämään rahojen rikollisen alkuperän ja saattamaan rahat lailliseen kiertokulkuun. Alkurikos rahanpesussa voi lain mukaan olla mikä tahansa rikos. Varsinkin tietotekniikkarikollisuuden yhteydessä käytetään rahanpesussa apuna muuleja, jotka siirtävät rikoksilla hankitun rahan eteenpäin.”

Laki Suomessa

”Suomessa rahanpesu tuli lakiin rangaistavaksi teoksi vuonna 1994. Lakia on sittemmin muutettu vastaamaan kansainvälisiä sopimuksia vuonna 2003. Alkurikoksen tekijää ei rangaista erikseen rahanpesusta, vaan tekijäksi katsotaan ulkopuolinen, joka avustaa rahan tai omaisuuden alkuperän häivyttämisessä. Myös tuottamuksellinen (törkeästä huolimattomuudesta tapahtuva) rahanpesu on rangaistavaa.”

”Eräät luotto- ja rahoituslaitoksien piirissä toimivat ovat ilmoitusvelvollisia havaitessaan toimintaa, jota on syytä epäillä rahanpesuksi. Aiemman lain mukaan myös ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti rangaistiin rahanpesuna. Tämä johti tilanteisiin, joissa ilmoitusvelvollista oli rangaistava laittomasta rahanpesusta tämän laiminlyötyä ilmoittamisen havaitsemastaan epäilyttävästä toiminnasta, vaikka sittemmin osoittautui, ettei varsinaista rahanpesua ollutkaan todellisuudessa tapahtunut. Sen vuoksi laista poistettiin vuoden 2003 lakimuutoksen yhteydessä edellä mainittu säännös. Sen sijaan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on nykyään eritelty omaksi rikoksekseen, josta rangaistaan sakolla. Lisäksi nykyään voi joutua julkiselle mustalle listalle.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rahanpesu

Valtioseuraannon Oikeusvaikutukset

Mitä se merkitsee?

Määritelmä perintö

• 1: jotain, joka on tai voi olla peritty

• 2a: omaisuuden perintö

• b: geneettisten ominaisuuksien vastaanottaminen siirtämällä vanhemmilta jälkeläisille

• c: hallinnan, kunnon tai ominaisuuden hankkiminen aiemmilta sukupolvilta

• 3a: perinne

• b: arvokas omaisuus, joka on yhteinen perintö luonnosta

Entä Sitten Rikollisten Perinne?

Mikä oikeudenmukaisuuden periaate on voimassa, kun Mafia rikolliset kuolevat ja lapsien perintö?

Olet todella hölmö, jos kuvittelet että Elämän Luojan asettamat ihmisoikeuden periaatteet suojelevat mafia rikollisella toiminnalla saavutettua omaisuutta heidän lapsillensa.

Tässä on se  älyn piste, miten suomen johtajat ja suomen kansa on niin naiivi ja takapajulaan sumuun juuttuneet juuret mitkä eivät ole nähneet päivän valoa vieläkään 500 vuoden jälkeen.

Ruotsin kuningas piti mennä Suomen maalle ja opettaa suomalaiset kirjoittamaan ja lukemaan. Venäjän piti mennä, että suomaliset oppisivat ymmärtämään enemmän kuin pisaran verran oikeudenmukaisuuden käsitteet.

Neuvostoliiton piti mennä rajan yli että Suomalaiset tajuavat jumalattomuuden ja epäuskon seuraukset.

Suomalaisten Huijari

Venäjä on huijannut suomea 200 vuotta, eikä vieläkään suomi pysty seisomaan omilla oikeudenmukaisuuden jaloilla ja vaadi naapuri roistovaltiota oikeuteen. Suomen johtajilla ei ole mitään otetta luonnon oikeudenmukaisuudesta, eivät ymmärrä mihin luonnon oikeudenmukaisuus perustuu.

Sen sijaan suomenjohtajat, lihan sekopäät keskittyvät omiin subjektiivisiin ruuvien kierteisiin, kierto suunnat ja kierron jaot. Puolustavat epäpyhää homoutta, vaativat tasamittaa puhtaudelle ja epäpuhtaudelle, epäpyhälle ja pyhälle, sairaille ja terveille.

Elämän Luoja ei ole tasavertainen suhteessa oikea ja väärä, Pyhä ja epäpyhä, Puhdas ja epäpuhdas. Elämän Luoja on asettanut ihmiselle elämän tie, ihmisen pitää itse valita pyhän elämän että pysyys hengellisenä.

Hengellisesti sokeilla johtajilla ei ole mitään näkyä ja käsitystä luonnon oikeudenmukaisuuden raameista. He eivät tunnista luonnon oikeudenmukaisuutta, he eivät kunnioita luonnon oikeudenmukaisuuden antajaa. He ovat epäuskoisia sekulaari humanisteja vailla suoraa kosketusta Elämän antajaan.

 Valtioseuraannon Oikeusvaikutukset

”Kokonaisseuraannossa edeltäjävaltion koko omaisuus siirtyy seuraajalle riippumatta sen sijaintipaikasta ja siitä, onko se kiinteistöjä vai irtaimistoa. Osittaisseuraannossa vain siirtyvällä alueella oleva julkinen omaisuus vaihtaa omistajaa. Omaisuuden rasitteet säilyvät yleensä entisellään. Valtioiden hajoamiseen liittyy usein ongelmia määritellä, mikä valtio saa edeltäjävaltion arkistot ja ulkomailla olevan julkisen omaisuuden.

Kokonaisseuraannossa myös velat siirtyvät valtiolta toiselle, ellei siirtyvä alue saa autonomiaa eli taloudellista itsemääräämisoikeutta, jolloin vastuu veloista pysyy aluehallinnolla. Osittaisseuraannossa velat pyritään yleensä jakamaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Osittaisseuraannossa velan siirtoon tarvitaan velkojavaltion suostumus.

Valtioseuraannon vaikutuksista valtiosopimuksiin ei ole pystytty sopimaan kansainvälisesti yksityiskohtaisesti, mutta oikeuskirjallisuudessa ja valtiosuhteiden käytännössä on vakiintunut joitakin yleisiä periaatteita. Maantieteellisiä alueita koskevat valtiosopimukset pysyvät yleensä voimassa. Näin tekevät muun muassa rajasopimukset ja käyttöoikeussopimukset. Esimerkiksi Kansainliitto oli sitä mieltä, että Suomea sitoi Ahvenanmaan demilitarisoinnista 1856 tehty sopimus Venäjän, Ranskan ja Englannin välillä. Siihen nojaten Kansainliitto ratkaisi Suomen ja Ruotsin välisen kiistan Ahvenanmaan asemasta. Poliittisiksi katsottavat valtiosopimukset eivät sido seuraajavaltiota. Sellaisia ovat vaikkapa allianssit, ystävyyssopimukset sekä poliittiset ja taloudelliset liitot. Poliittisten ja alueita koskevien sopimusten osalta käytäntö on melko vakiintunut, mutta muiden valtiosopimusten seuraanto pitää ratkaista tapauskohtaisesti.[1]

Kansainvälisten järjestöjen jäsenyys ei siirry automaattisesti seuraajavaltiolle, vaan se riippuu uuden valtion halukkuudesta, järjestön peruskirjan säännöksistä ja toisten sopijavaltioiden hyväksymisestä. Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyyden siirtymisestä on järjestön yleiskokouksen oikeudellinen komitea päätynyt kolmeen noudatettavaan periaatteeseen:

    Jokainen tapaus tulisi ratkaista tapauskohtaisesti

    Nykyinen jäsenvaltio ei menetä jäsenyyttään aluemuutoksen tai valtiosäännön muutoksen vuoksi, ellei valtion asema oikeushenkilönä muutu

    Uusi valtio ei pääse (YK) jäseneksi automaattisesti sillä perusteella, että se on jäsenvaltion osan seuraaja.