Elämän Luoja, ”alussa Elohim”. Oikea järjestys ymmärtää Elämän Luojan olemassaolo suhteessa maapallo ja ihmiskunnat, on ymmärtää se alkuperäinen ulottuvuus missä Luoja sijaitsee. Se on ulkopuolella materiaalista maailman kaikkeutta, aikaa ja tilaa.

Materiaalinen maailmankaikkeus, ajan ja tilan ulottuvuus ei ole pohjimmiltaan Elämän Luojan kokonaisuudessa, mitään sitä mitä ihmisen aistit, tai ihmisen mielen ymmärryksessä materiaalinen maailmankaikkeus edustaa.

Pyhät kirjoitukset ovat kertoneet patriaakin (Abraham, Isaac, Jacob) Elämän Luojan uskon luottamuksesta yli 4000 vuotta.  Sitä samaa perintöä seurasi Israelin Tuomarit, Kuninkaat, ja Profeetat. Mooses luotti Elämän Luojaan, joka kutsui hänet pyhään elämään. Eikä vaan pelkkä usko, vaan vastaukset, ilmestykset ja ihmeet Elämän Luojan viisaudesta ja olemassa olosta, El-Elyon.

Ihmisen näkökulmasta materiaalinen maailma, ajan ja tilan kanssa on kaikki kaikessa, ja kasvillisuudelle elämä maan päällä sitä se onkin. Materiaalinen maailma ja elämä maan päällä ovat raamit minkä sisälle ihminen kehittää ihmisen mielen ymmärryksen maailmakuvan, siksi että ihmisen fyysinen olento on myös osa materiaalista maailma, minkä sisällä elämme ajan ja tilan vuorovaikutuksessa.  Ihmisen aistit kehittyvät ja muokkautuvat materiaalisen maailman vuorovaikutuksessa, idealisesti luonnon ympäristössä.

Luoja on luonut ajan ja tilan, ja laittanut suuremman valon antamaan päivän valoa ja pienemmän valon heijastamaan yön pimeydessä. Ajan laskeminen ja aikataulu kalenteri on tärkeä osa ihmisen tajunnalle ymmärtää aika nuolen suunnan.  Samalla myös tuoda esille ajan menon nopeuden, että ihmiset käyttäisivät ajan oikealla tavalla viisaasti, eikä hukata aikaa mielettömästi, tai turhissa puuhissa.

Ihmisen mielen ymmärrys usein pettää totuuden tiedossa, siksi että ihminen erehtyy perustamaan kaiken maailman mahdolliset totuuden tiedon omille subjektiivisille aistien varalle.  Sehän on pahasti yksinkertaista, yksinkertaistaa niin valtava ulottuvuus kuin Elämä, tai materiaalinen maailmankaikkeus, ihmisen muutaman vuoden, tai vuosi kymmenen elämän kokemukselle. Hyvä kysyä, mitä henkilö on tehnyt vuosien varrella? Missä henkilö on asunut, opiskellut ja tutkinut Elämää saadakseen niin vahvat uskot omien aistien uskomuksille?

Samalla voisi verrata ihmisen elämää nisäkkäiseen, vaikkapa hiiri. Hiirellä on 5 aistia niin kuin ihmisellä. Hiirellä on äly ja tajunta, mielikuvitus ja tahto, muisti ja tunteet. Hiirellä on myös hiiren maailmakuva, minkä perustalla se toimii.  Nukkuu osa yötä ja päivää, herää ja nousee puuhaamaan hiiren maailmassa. Etsii pesä aineita ja ruokaa, heimolaisia ja tuttuja. Hiiren maailma on rajoitettu hiiren mielen maailman raamille. Hiiren maailmakuva on erilainen kuin ihmisen maailmakuva, ja samalla monessa asiassa samankaltainen. Hiirellä on äly, tajunta, mielikuvitus, tahto, muisti ja tunteet. Hiiri rakentaa turvallisen pesän, etsii turvaa, varaa ruokaa, suojaa ja puolustaa omaa lähipiiriä.

Jos hiiren kanssa voisi käydä älyllistä keskustelua, luulisi että hiiren olisi helppo uskoa sellaiset asioit mitä ihminen kertoisi hiirelle, sillä hiiri näkee omin silmin, miten valtavampi ihminen on suhteessa hiiri. Ihminen voisi todistaa hiirelle, että ihmisellä on tietoa, ymmärrystä ja käsitteitä valtavista asioista ulkopuolella hiiren maailmakuvaa. Vaikkapa kertoa kaikista hiiri lajista, tai rotista maailmassa. Tai lentää lentokoneella ympäri maapallon, tai käydä kuun pimeällä puolella.  Sellaiset ulottuvuuden käsitteet materiaalisesta maailmasta, olisi mullistavia hiiren mielen maailmakuvalle. Se vaatisi paljon lisä yhdistyksiä ja lisää mielikuvituksen voimaa, että ihmisen mielen tajunta taso syttyisi tiedon tasolle hiiren tajunnassa.            

Tuskinpa olisi niin itseensä luottavaa, itsepäistä hiirtä, kuka väittäisi vasten ihmisen viestinnän keskustelua. Niin kuin, että hiiren maailmankuva on oikea ja totta, mutta ihmisen maailmakuva ei ole totta, ja jopa suoraa valhetta.  Vasta kysymykseen voisi esittää todisteita, todistuksia ihmisen maailmakuvasta. Ja antaa näyte maapallosta, kuu ja avaruuden ulottuvuus. Ainoastaan itsepäisesti tyhmä, mikä luottaa omiin subjektiivisiin tunteisiin elämässä enemmän kuin objektiivisiin todellisuuteen, kieltäsi totuuden olemassa olon.  Siksi että omaan mielikuvitukseen perustettu valheellinen maailmakuva, omien tapojen kautta, on tuttu tunne turva paikka.             

Lähde: https://plato.stanford.edu/entries/providence-divine/

Ensimmäinen julkaistu 1. elokuuta 2001; aineellinen tarkistus Wed 25. tammikuuta 2017

Perinteinen teismi pitää sitä, että Elohim on taivaan ja maan luoja, ja että kaikki, mitä tapahtuu maailmankaikkeudessa, tapahtuu Elämän Luojan varoituksen alla – eli Elämän Luojan suvereenin ohjauksen ja valvonnan alaisena.

Uskovien mukaan Luoja (Elohim) hallitsee luomista rakastavana isänä, joka työskentelee kaiken hyväksi. Lisäksi sanotaan, että Elohim on ehdottoman täydellinen olento. Hän on ensinnäkin kaikkitietävä tai kaikki asioitten tuntija: hän tietää kaikki totuudet, jotka he ovat totta, ja kaikista valheista, että ne ovat vääriä, olipa ne sitten menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta.

Huomautus: Materiaalisen maailman ulkopuolella on toinen ulottuvuus, on hyvin loogisesti mahdollista, että sieltä käsin kaikki asiat maan päällä, elämästä ilmenee kuin katsoisi materiaalisessa maailmassa vesi altaan lasin läpi. Niin että mikään asia ihmisen elämässä ei ole piilossa, kaikki ilmenee sellaisena, kun ne ovat todella henkisesti.  Pyhät kirjoitukset kertovat, että Elämän Luoja on Henki. Luojalla ei ole fyysistä kehoa. Luojan sijainti on materiaalisen maailman ulkopuolella, Elohim on Henki. Miksi sitten ihmisen mielen ajatuksissa olisi vaikea heijastaa se elämän todellisuus, ne erot, elämä materiaalisessa maailmassa, ja elämä ulkopuolella materiaalista maailmaa?   Siinä on selvästi erot esitetty. ”Alussa Elohim”, loi taivaat ja maan”.  Genesis 1: 1.

Ihmisen tulee luopua luottamasta omiin subjektiivisiin tunne maailman kokemuksiin, kun kyseessä on Pyhät kirjoituksien opetus Elämän Luojasta.       

Elämän Luojan tieto ei muutu.

“Mitään ei voi opettaa tai unohtaa hänen kanssaan; mitä hän tietää, hän tietää ikuisuudesta ja virheettömästi. Toiseksi, Elohim on kaikkivaltias tai kaikki voimakas: kaikki mikä on loogisesti mahdollista, hän voi tehdä. Lopuksi Elohim  on täysin hyvä: hän toimii kaikissa olosuhteissa parhaan mahdollisen tavoitteen saavuttamiseksi. “

“Ottaen huomioon nämä olettamukset, meidän ensimmäinen odotuksemme olisi, että kaikki luominen, elävä ja elämätön on asetettu täydelliseksi hyväksi: että luojana Elohim asettaa ponnistelunsa, jota kukaan ei voi vastustaa, saavuttaakseen suurimman mahdollisen kuviteltavan ja siten, että maailma on kuten Leibniz sanoo, se on paras kaikista mahdollisista maailmoista. Mutta valitettavasti todisteet ovat muuten. Maailma voi sisältää paljon hyvää, mutta se on myös kärsimyksen, tuhon ja kuoleman paikka.”

“Elämä on lyhyt ja kärsii kaikentyyppisistä suruista – niin usein kuin ei lainkaan havaittavissa olevalla tarkoituksella, paljon vähemmän hyvä.”

“Ja se päättyy jokaiselle meistä henkilökohtaisella tuholla – kuolemassa, joka voittaa kaikki maalliset toiveet ja salaa läpäisemättömästi kaiken kokemuksen, joka voi olla sen ulkopuolella.”

“Myöskään nämä eivät ole pelkkiä ihmisten vaikeuksia. Jokainen elävä asia kuolee, kaikki se, mikä on kaunista, häviää, kaikki mitä luonto rakentaa tuhoutuu. Itse asiassa yhdellä tieteellisellä selvityksellä asioiden loppumisesta, ei atomia, eikä fotoni pääse maailmankaikkeuden lopullisen romahduksesta karkuun.”

Ja se ei ole kaikki. Ihmisasioissa on synnin ylimääräinen paha: tahallinen väärinkäyttö, jonka me kaikki olemme toisinaan uhreja ja toisinaan tekijöitä. Miten kaikki tämä voi olla, jos Elämän Luojan luonne on kuin perinteellisen opetuksen postulaatit?