Pyhät Kirjoitukset Osa 2. Edellisessä Pyhät Kirjoitukset tekstissä luimme että Uusi Testamentti ei ole korvannut niin sanottua Vanhaa Testamenttia, vaikkapa jotkut uudet liitot ovat muuttaneet vanhempia liittoja.  Uusi testamentti on jatkoa sitä edelliselle Mooseksen Torah, 1400 vuoden perusta ennen uutta Testamenttia.

Matt. 5: 17-19.

Jeesus ja laki

Älkää luulko, että minä olen tullut Torah tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.

Totisesti: Toorasta ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.

Sitä, joka jättää Toorasta pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi.

Mutta sitä, joka noudattaa Toorah ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.

Minä sanon teille: ellette te noudata Adonai Elohim tahtoa, Ruach Hakodesh Henkeä paljon paremmin kuin Torah-opettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Kristus ei tullut luopumaan Toorasta, hän tuli täyttämään sen.

Toteutumisen todellinen merkitys, Toora ja profeetat täyttävät.

Pyhän kirjoituksien Sana on Pyhä sana, sitä Uudessa täytetään/toteutetaan eikä poisteta.

Vanha testamentti on koko Raamatun perusta.

Vanha testamentti asettaa uuden vaiheen.

Vanha testamentti määrittelee kaikki tilat, josta voimme ymmärtää Uuden testamentin.

Se on Raamatun Osa 1.

Uusi on muoto, joka perustuu vanhaan testamenttiin.

Se on jatkoa vanhalle testamentille.

Se on Raamatun osa 2.

Noin 50% uudessa testamentissa olevista lausunnoista on vanhaa testamenttia. Ne täysin sopivat toisiinsa.

On melko vaikeaa lukea kirjaa, nähdä mitä tahansa teatteria tai katsella elokuvaa, jos saapuu siihen katsomaan puoliajalla.

On hyvin todennäköistä, että osa minkä näimme, johtaa väärään kontekstiin. Ja siitä tulee johtopäätöksiä, jotka ovat useita astetta pois kurssista.

Sitä me teemme, kun yritämme ymmärtää Raamattua alkamalla uudesta testamentista, emmekä ylitä uutta testamenttia.

Raamattu, jonka Jeesus ja varhaiset opetuslapset, evankeliumin kirjoittajat, Paavali ja jopa Johanneksen ilmestys, jota hän opiskeli ja opettivat, oli se, mitä me kutsumme vanhaksi testamentiksi.

Ei ollut uutta testamenttia, kun jokin Raamatun kirjoittaja oli elossa.

Ainoa Raamattu, joka oli olemassa näille miehille ja Kristukselle, oli heprealainen Tanakh, vanhasta testamentista.

Ilmoitus siitä, että saamme 2. Timoteuksesta 3:16

2 Timoteus 3:16 Täydellinen juutalainen Raamattu (CJB)

”Kaikki Raamattu on hengitetty Jumalaan ja on arvokasta totuuden opettamiseksi, synnin tuomitsemiseksi, vikojen korjaamiseksi ja oikean elämisen kouluttamiseksi;”

2 Timoteous viittaa nimenomaan Pyhiin kirjoituksiin, Heprealaiseen Raamattuun.

Tuona aikana ei ollut sellaista asiaa kuin Uusi testamentti.

Vaikka minulla ei ole mitään ongelmaa, lukuun ottamatta uutta testamenttia, joka on täysin Luojan innoittama, ne kuuluvat luonnollisesti Raamatun piiriin. Tämä Paavalin Timoteukselle antama lausunto ei viitannut millään tavalla mihinkään jota ei ollut silloin edes olemassa.

Eikä olisi vielä olemassa 100 vuoteen. Se ei ollut tarkoitettu ennustukseksi. Paavali ei puhunut tulevaisuudesta. Hän puhui Toorasta, pyhistä kirjoituksista ja profeetoista.

Paavalilla ei ollut aavistustakaan siitä, että monta vuosikymmentä kuolemansa jälkeen Pyhän Canoniin olisi lisätty Paavalin kirjoituksia.

Ja mikä osa siitä olisi hänen, kirjoitukset, joita me nyt kutsumme uudeksi testamentiksi.

Itse asiassa oikeassa sovelluksessa, raamatullisesti, Kirjoitukset tai Pyhät Kirjoitukset, viittaavat vain vanhan testamenttiin.

Ainoa nykyinen pyhien kirjoitusten kirja on vanha testamentti.

Uusi, Luojan innoittama testamentti on juuri se, uusi testamentti.

Vanha testamentti on pyhät kirjoitukset.

Nykyaikaiset Raamatut sisältävät kaksi osaa, Pyhät kirjoitukset ja Uusi testamentti.

Vaikka kirkko on ollut vuosisatojen ajan, vuosisatoihin, on soveltaa, vaikkapa ei suoraan sanoa, että vanhan testamentin arvo ei ole nykyajan uskovalle. Vanhan testamentin periaatteiden soveltaminen ei ole enää voimassa Kristuksen tulon jälkeen.

Vaikkapa se oli vanha testamentti, mitä kahdentoista opetuslapsen alkuperäinen ryhmä tutki ja opetteli.

Paavali kulki Torah kadessä kaikkialla, minne vaan hän meni.

Se, mitä apostolit opettivat evankeliumin sanomasta, oli Torah.

Koska evankeliumin sanoma on vanhassa testamentissa.

Koko evankeliumin sanomasta puhutaan vanhassa testamentissa.

Jeesus ei kirjoittanut uutta evankeliumia. Hän täytti aiemmin kirjoitetun evankeliumin, mikä oli aikaisemmin kirjoitettu, vanhan testamentin kirjoittajien kautta.

Joh. 5:46 Raamattu

“Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua – juuri minusta hän on kirjoittanut. Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!”

John 5:47 Raamattu

”Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!”

Mitä se sanoo kirkosta?

Jos kirkko ei usko Mooseksen kirjoituksiin, kuinka kirkko voisi uskoa Jeesuksen Messiaan sanoihin?

Uskoakseni Mooseksen sanoihin oli idiomi, mitä se todella tarkoitti jos uskoitte Tooraan.

Mooses, laki ja Toora olivat kaikki juutalaisten kansan keskellä.

Mutta Jeesus sanoi: “Hän on kirjoittanut minusta.”

Kristus selitti vielä, että jos emme usko, tai emme tiedä, mitä Mooses kirjoitti, Toorassa, miten sitten me ymmärrämme, mitä hän, Kristus sanoo meille?

Kaikki sisältö mitä Kristus puhui kirjoituksista, perustui Mooseksen viiteen kirjaan, ja Pyhiin kirjoituksiin.

 Vanha testamentti on täynnä viittauksia tulevaan Messiaan, hengellisiin periaatteisiin, joita hän tuo korkeimpaan merkitykseen.

Vanha testamentti on uuden testamentin perusta. Toora on koko Raamatun perusta.

1. Mooseksen kirja yksi kertoo maailman luomisesta, Luoja Elohim loi maailman.

Miten tutkimme mitään, puhumattakaan yrittämästä ymmärtää Elohim, jos emme aloita alusta. Juuri tätä aiomme tehdä, aiomme aloittaa alusta. Genesis 1:1.