Tiedon Monimutkainen Järjestelmä. Informaatio sisältää älykästä tietoa Osa 2.

Englanti käänetty Suomeksi. Meyer, Stephen C.. Signature in the Cell (pp. 116-117). HarperCollins. Kindle Edition.

“Kun tutkijat alkoivat löytämään enemmän siitä, kuinka solu käyttää DNA:ssa olevaa tietoa proteiinien rakentamiseen, he ymmärsivät, että DNA on vain osa monimutkaista järjestelmää tiedon ilmaisemiseksi ja käsittelemiseksi. He ymmärsivät, että ilman tätä koko järjestelmää DNA ei yksinään voisi tehdä mitään.

Edellisessä luvussa näimme, että solu käyttää DNA:han tallennettua tietoa proteiinien rakentamiseen. Tämän toteaminen antoi meille mahdollisuuden vastata kysymykseen siitä, millaista tietoa DNA sisältää, eli toiminnallisesti määriteltyä tietoa. Edellisessä luvussa ei kuitenkaan kerrottu paljoakaan siitä, kuinka solu käsittelee DNA:ssa olevaa tietoa tai miten tiedemiehet tulivat siihen tietoonsa……

Tätä kannattaa tarkastella lähemmin, koska käy ilmi, että solun tiedonkäsittelyjärjestelmä on itsessään yksi elämän avainpiirteistä, joka jokaisen elämän syntyteorian täytyy selittää.”

Tieto Puun Takana Piilossa, Molekyyli Järjestelmän Koodin Takana

“Francis Crick tajusi, että solun täytyy käyttää koodia tiedon kääntämiseen muodosta toiseen ja että tätä koodia välitti toisistaan ​​riippuvainen molekyylijärjestelmä.”

Tämä oivallus herätti ikivanhan kysymyksen: kysymyksen kanasta ja munasta.

Koodin Päättäminen

“1950-luvun lopulla DNA:n ja proteiinin välinen suhde oli alkanut keskittyä. Siihen mennessä johtavat molekyylibiologit ymmärsivät, että proteiinien kolmiulotteinen spesifisyys riippui niiden aminohapposekvenssien yksiulotteisesta spesifisyydestä.”

He myös epäilivät, että aminohappojen erityiset järjestelyt proteiiniketjuissa olivat vuorostaan ​​peräisin DNA-molekyylin spesifisistä nukleotidi sekvensseistä. Silti kysymys jäi: kuinka DNA:n emässekvenssi ohjaa proteiinimolekyylien rakentamista?

Kuinka nelimerkkisten aakkosten tietyt sekvenssit luovat tiettyjä sekvenssejä 20 merkin aakkosissa? Francis Crick odotti jälleen vastausta: solu käyttää jonkinlaista koodia.”

Meyer, Stephen C. Signature in the Cell (s. 113-114). HarperCollins. Kindle-versio.

Jos DNA-emästen kemialliset ominaisuudet ja muodot eivät suoraan ota huomioon proteiinien spesifistä sekvensointia, mikä sitten tekee?

Crick pysyi vakaana siinä, että nukleotidi emästen erityinen järjestely, ei mikään niiden fysikaalisista tai kemiallisista ominaisuuksista sinänsä, saneli aminohappojen sekvensoinnin.

Crickin näkemyksellä oli syvällisiä vaikutuksia. Jos yksittäinen proteiini ei pystynyt kopioimaan DNA:ssa olevaa informaatiota suoraan, kuten suora malli ehdotti, niin, kuten Jacques Monod myöhemmin selitti,

“ehdottomasti tarvitsi koodin.”

“Ja niin Crick oletti kolmannen tekijän, joka on yhdenmukainen hänen alkuperäisen sekvenssinsä kanssa. hypoteesi.

Hän ehdotti geneettisen koodin olemassaoloa – keino mikä siirtää tietoa kemiallisesta alueesta toiseen alueeseen.

Kuvittella, mitä Crick tarkoitti, vertauskuva ihmisaakkosella, joka käyttää vain neljää erilaista kirjain muotoa,

jotka yhdistyvät eri tavoin ainoastaan ei kirjain muotoja vain kirjain sanoja, ja lauseita,

jotka vastaavat yksittäisiä kirjaimia suuremmassa aakkosessa,

joka on suunnilleen englannin aakkosten kokoinen;

tämä suurempi aakkosto käyttää sitten kirjaimiaan (joista jokainen on yksi näistä neljästä muodosta koostuvista sanoista) lauseiden muodostamiseen.

Tietenkin meillä on itse asiassa symbolijärjestelmä, joka tekee paljon saman asian.

Tietokoneohjelmien käyttämässä binäärikoodissa on käännösavain, jonka avulla ohjelmoijat voivat tuottaa englanninkielistä tekstiä binäärinumerosarjoista.

Jokaista englannin aakkosten kirjainta edustaa kahden merkkityypin, (nolla ja yksi).

0:n ja 1:n, ainutlaatuinen yhdistelmä. Esimerkiksi ASCII-koodissa kirjainta A edustaa sekvenssi 100 0001, kirjainta B sekvenssillä 100 0010 ja niin edelleen. Jokaisella 26-kirjaimisen englannin aakkoston kirjaimella on vastaava esitys tämän binäärijärjestelmän kaksinumeroisessa numeerisessa aakkostossa (katso kuva 5.3).

Crick tajusi, että jos hänen sekvenssihypoteesinsa oli todellinen, täytyy olla jokin samanlainen translaatiojärjestelmä solussa – sellainen, joka määritti, kuinka DNA:n nelimerkkisiin aakkosiin kirjoitetut sekvenssit muunnetaan sekvensseiksi, jotka käyttävät 20-kirjaimista aminohappoaakkostoa.

Francis Crick DNA-etsivä salapoliisi oli nyt myös koodinmurron parissa.

Francis Crick valtava älyn luovuuden voima yhdistää ennen tietämätöntä tietoa, solun tiedonkäsittelyjärjestelmästä, siitä miten DNA käsittelee RNA tietoa.

Tämä Signature In The Cell kirja on myös saatavissa äänikirjana, tai Mp3 Cd, Englanti kielellä.

https://www.amazon.com.au/Signature-Cell-Evidence-Intelligent-Design/dp/0061472786