Mikä Venäjää taas vaivaa vuonna 2022? Tähän kysymykseen sataa paljon tekosyitä Venjältä ja Venäläis mielisiltä ihmisiltä. Olipa ne ihmiset Idässä, Lännessä, Suomessa tai Yhdysvalloissa.

Juutalaiset Pyhät Kirjoitukset Raamatussa sisältävät yli 2000 vuoden ajalta ajattelevien ihmisten viisautta, ihmisiltä ketkä kokivat paljon vaikeuksia elämässä, ja he hakivat vastauksia Elämän Luojalta. Elämän Luoja vastasi ihmisille ketkä aidosti etsivät vastauksia arki elämän kurjuuteen ja kansojen ongelmiin.

Sananlaskut.

“Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää.”

Sananlasku 22:8

“Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää.”

“Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.”

Job 4:7, 8.

Venäjän Bolsheviikien Anarkia Vuosina 1900-1922 Toi Mukanaan ja Lisäsi Kirousta Venäjän Kansalle

Neuvostoliitto 1922-1991 Oli Ateisti Valtio, NL johtajat olivat jumalattomia johtajia.

Venäjän vaivat vuosina 2014-2022 ovat seurauksia Venäjän Johtajien ja Venäjän Kansan Oman Ylpeyden ja Röyhkeyden Syytä.

New Yorker haastatteli Historioitsija Stephen Kotkin. 

NY-

”Olemme kuulleet ääniä sekä menneisyydestä että nykyisyydestä, jotka sanovat, että syy tapahtuneeseen on, kuten George Kennan sanoi, Naton itään laajentumisen strateginen virhe. Suurivaltainen realistikouluhistorioitsija John Mearsheimer väittää, että suuren osan syytöksistä siitä, mitä olemme todistamassa, täytyy mennä Yhdysvaltoihin. Ajattelin, että aloitamme tämän väitteen analyysistäsi.”

SK-

”Kunnioitan vain eniten George Kennania. John Mearsheimer on tutkijan jättiläinen. Mutta olen kunnioittavasti eri mieltä. Heidän argumenttinsa ongelma on, että se olettaa, että ellei Natoa olisi laajentunut, Venäjä ei olisi sama tai hyvin todennäköisesti lähellä nykyistä. Se, mitä meillä on tänään Venäjällä, ei ole mikään yllätys. Se ei ole mikään poikkeama historiallisesta mallista. Paljon ennen Naton olemassaoloa – 1800-luvulla – Venäjä näytti tältä: sillä oli autokraatti. Siinä oli sortoa. Siinä oli militarismia. Se epäili ulkomaalaisia ​​ja länttä. Tämä on Venäjä, jonka tunnemme, eikä se ole Venäjä, joka saapui eilen tai 1990-luvulla. Se ei ole vastaus lännen toimiin. Venäjällä on sisäiset prosessit, jotka selittävät nykyisen tilanteen.

Menisin jopa pidemmälle. Sanoisin, että Naton laajentuminen on asettanut meille paremman paikan käsitellä tätä historiallista mallia Venäjällä, jonka näemme jälleen tänään. Missä olisimme nyt, jos Puola tai Baltian maat eivät olisi NATO:ssa? He olisivat samassa hämärässä, samassa maailmassa, jossa Ukraina on. Itse asiassa Puolan jäsenyys Natossa jäykisti Naton selkärankaa. Toisin kuin jotkut muut Nato-maat, Puola on kilpaillut Venäjästä useaan otteeseen. Itse asiassa voit väittää, että Venäjä mursi hampaansa kahdesti Puolaan: ensin 1800-luvulla, joka johti 1900-luvulle, ja jälleen Neuvostoliiton lopulla Solidaarisuuden myötä. Joten George Kennan oli uskomattoman tärkeä tutkija ja harjoittaja – suurin koskaan elänyt Venäjän asiantuntija – mutta en vain usko, että lännen syyllistäminen on oikea analyysi siitä, missä olemme.

Venäjä on merkittävä sivilisaatio: taiteessa, musiikissa, kirjallisuudessa, tanssissa, elokuvissa. Kaikilla aloilla se on syvällinen, merkittävä paikka – kokonainen sivilisaatio, enemmän kuin pelkkä maa. Samalla Venäjä kokee olevansa “erityinen paikka” maailmassa, erityinen tehtävä. Se on itäortodoksinen, ei länsimainen. Ja se haluaa erottua suurena voimana. Sen ongelmana ei aina ole ollut tämä itsetunto tai identiteetti, vaan se, että sen kyvyt eivät ole koskaan vastanneet sen toiveita. Se on aina kamppailemassa täyttääkseen nämä pyrkimykset, mutta se ei voi, koska länsi on aina ollut voimakkaampi.

Venäjä on suurvalta, mutta ei niin (The) suurvalta, lukuun ottamatta niitä muutamia hetkiä historiassa, jotka juuri luetitte. Yrittäessään kohdata lännen tai ainakin hallita Venäjän ja lännen välistä eroa he turvautuvat pakkokeinoihin. He käyttävät erittäin raskasta valtiokeskeistä lähestymistapaa yrittääkseen lyödä maata eteenpäin ja ylöspäin voidakseen sotilaallisesti ja taloudellisesti joko kohdata lännen tai kilpailla sen kanssa. Ja se toimii jonkin aikaa, mutta hyvin pinnallisesti. Venäjällä on talouskasvun spurtti ja se rakentaa armeijaansa, ja sitten se tietysti iskee seinään. Sillä on sitten pitkä pysähtyneisyys, jolloin ongelma pahenee. Jo pelkkä yritys ratkaista ongelma pahentaa ongelmaa, ja kuilu lännen kanssa levenee. Lännellä on tekniikka, talouskasvu ja vahvempi armeija.

Pahin osa tätä dynamiikkaa Venäjän historiassa on Venäjän valtion sekoittaminen henkilökohtaiseen hallitsijaan. Sen sijaan, että he hankkisivat haluamansa vahvan valtion, hallitsisivat kuilua lännen kanssa ja työntäisivät ja pakottaisivat Venäjän korkeimmalle tasolle, he saavat sen sijaan personalistisen hallinnon. He saavat diktatuurin, josta tulee yleensä despotismi. He ovat olleet tässä sidoksissa jonkin aikaa, koska he eivät voi luopua siitä poikkeuksellisuuden tunteesta, pyrkimyksestä olla suurin voima, mutta he eivät voi kohdata sitä todellisuudessa. Euraasia on vain paljon heikompi kuin angloamerikkalainen valtamalli. Iran, Venäjä ja Kiina, joilla on hyvin samanlaiset mallit, yrittävät saada lännen kiinni, yrittäen hallita länttä ja tätä valtaeroa.” 

Stephen Kotkin.

https://www.newyorker.com/news/q-and-a/stephen-kotkin-putin-russia-ukraine-stalin