Suomen kansa on jakaantunut kansa, se oli sitä vuonna jo Itsenäisyyden ratkaisevana vuotena 1917. Suomen johtajat silloin hoitivat Suomen itsenäisyyden vuonna 1918 oikealla tavalla, Boskevikit saivat poistua Suomesta Neuvostoliiton Ateisti valtion Utopiaan. Suomen valtion voimavarat eivät siihen pystynyt itse, apua piti hakea ulkomailta.
Suomen kansa sekoilee ilman selkeitä johtajia, kansan seassa on yhä sekopäitä, myös uskovaisia lahkolaisia ketkä eivät tiedä tieteellisesti mistään mitään. Yksi sellainen lahkolaisten levittämä valhe on puhua 1918 Suomen vapaus sodasta “veljessota”. Sellainen väärä käsite että Suomen vapaus sota oli “veljessota”, on pirullinen valhe. Ainoa paikka missä se pitää paikkansa on joku muutama tapaus missä saman kodin veljet olivat eri valtakunnan puolella. Yksi oli huijattu Saatanan valtakunnan puoplelle, ja toinen taisteli Isänmaan puolesta. Siten ne saattovat olla sotimassa yksi veli toista veljeä vasten.
Maailman todellisuutta ei pidä tulkita yksityis-tapauksien kautta, eikä tulkita subjektiivisten uskomuksien kautta. Todellinen maailma on paljon monimutkaisempi mikä vaatii järkevää ajattelua suhteessa kansainväliset 500 vuoden historian koetukset.
Saatanan vaikutus voima huijaa ihmisiä, kayttää ketä vaan, jopa helluntalaisia lahkolaisia. Helluntalaiset ovat usein niin “omassa uskossa”, että eivät näe kaummaksi omaa nenää. Kaikki heille on jeesus, jeesus sitä ja jeesus tätä. Useat helluntalaiset ovat niin “subjektiivisessä uskossa”, etteivät kykene ajattelmaan järkevästi maailman todellisuutta.
Toinen valheellinen vaikutus Suomessa on Neuvostoliiton ihailijat. Punaiset kommunistit, ne ovat jopa lahkolaisia tai ateisteja. Heidän päähän lapsena on syötetty älytön Stalinin kultin rakkaus. He käyttävät Stalinin kultin korttia päästäkseen pois moraalisesta vastuudesta. Heillä on sellainen elämän filosofia mielessä että kaikki mikä maistuu heille on sallittua. Ei ole epäpyhää eikä ole syntiä.
Miksi ei ole?
Siksi että heidän henki ei sellaista erota, pyhä tai epäpyhä. Puhdas tai epäpuhdas? Eikä heillä ole uskoa lukea ja tutkia Juutalaisia Pyhiä kirjoituksia.
Onko Venäjä Vastuussa Neuvostoliiton Roistovaltiosta?
Älä kysy Saatanan valtakunnan edustajalta. Saatana aina puolustaa omaa valtakuntaa. Eikä halua saada totuuden valoa Saatanan historian pimeyteen.
Valtioseuraanto
“Valtioseuraanto on tapahtuma, jossa valta päättää tietyn maantieteellisen alueen kansainvälisistä suhteista siirtyy edeltäjävaltiolta seuraajavaltiolle. Näin tapahtui esimerkiksi Neuvostoliiton hajotessa 1991 ja Venäjän ilmoitettua toimivansa sen jatkajavaltiona muun muassa kansainvälisissä järjestöissä ja sopimuksissa. Määräämisvallan siirtyminen valtiolta toiselle voi johtua valtion hajoamisesta, itsenäistymisestä, valtion osa-alueen liittämisestä toiseen valtioon tai valtioiden yhdistymisestä. Kokonaisseuraannossa edeltäjävaltio lakkaa kokonaan olemasta valtio ja osittaisseuraannossa se jatkaa suvereenina valtiona. Valtioseuraannon perusteella ei voi olettaa kaikkien aluetta koskevien oikeuksien ja velvollisuuksien siirtyvän seuraajavaltiolle, vaan käsite kuvaa oikeusvaikutusten lähdettä. Valtioseuraanto-käsitteeseen ei sisälly valtion nimen, hallituksen tai perustuslain muuttuminen.
Oikeusvaikutukset
“Kokonaisseuraannossa edeltäjävaltion koko omaisuus siirtyy seuraajalle riippumatta sen sijaintipaikasta ja siitä, onko se kiinteistöjä vai irtaimistoa. Osittaisseuraannossa vain siirtyvällä alueella oleva julkinen omaisuus vaihtaa omistajaa. Omaisuuden rasitteet säilyvät yleensä entisellään. Valtioiden hajoamiseen liittyy usein ongelmia määritellä, mikä valtio saa edeltäjävaltion arkistot ja ulkomailla olevan julkisen omaisuuden.
Kokonaisseuraannossa myös velat siirtyvät valtiolta toiselle, ellei siirtyvä alue saa autonomiaa eli taloudellista itsemääräämisoikeutta, jolloin vastuu veloista pysyy aluehallinnolla. Osittaisseuraannossa velat pyritään yleensä jakamaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Osittaisseuraannossa velan siirtoon tarvitaan velkojavaltion suostumus.”
Valtioseuraannon vaikutuksista valtiosopimuksiin ei ole pystytty sopimaan kansainvälisesti yksityiskohtaisesti, mutta oikeuskirjallisuudessa ja valtiosuhteiden käytännössä on vakiintunut joitakin yleisiä periaatteita. Maantieteellisiä alueita koskevat valtiosopimukset pysyvät yleensä voimassa. Näin tekevät muun muassa rajasopimukset ja käyttöoikeussopimukset. Esimerkiksi Kansainliitto oli sitä mieltä, että Suomea sitoi Ahvenanmaan demilitarisoinnista 1856 tehty sopimus Venäjän, Ranskan ja Englannin välillä. Siihen nojaten Kansainliitto ratkaisi Suomen ja Ruotsin välisen kiistan Ahvenanmaan asemasta. Poliittisiksi katsottavat valtiosopimukset eivät sido seuraajavaltiota. Sellaisia ovat vaikkapa allianssit, ystävyyssopimukset sekä poliittiset ja taloudelliset liitot. Poliittisten ja alueita koskevien sopimusten osalta käytäntö on melko vakiintunut, mutta muiden valtiosopimusten seuraanto pitää ratkaista tapauskohtaisesti.
“Kansainvälisten järjestöjen jäsenyys ei siirry automaattisesti seuraajavaltiolle, vaan se riippuu uuden valtion halukkuudesta, järjestön peruskirjan säännöksistä ja toisten sopijavaltioiden hyväksymisestä. Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyyden siirtymisestä on järjestön yleiskokouksen oikeudellinen komitea päätynyt kolmeen noudatettavaan periaatteeseen:”
- jokainen tapaus tulisi ratkaista tapauskohtaisesti
- nykyinen jäsenvaltio ei menetä jäsenyyttään aluemuutoksen tai valtiosäännön muutoksen vuoksi, ellei valtion asema oikeushenkilönä muutu
- uusi valtio ei pääse jäseneksi automaattisesti sillä perusteella, että se on jäsenvaltion osan seuraaja.